Ihmisen työ

Timo Heinonen: Työ

Timo Heinonen: Ilmojen halki käy hauen tie

Timo Heinonen

Maalaus nimeltään työ käsittelee ihmisen monimutkaista suhdetta toimintoihin, joita kutsutaan työn teoksi. Tässä maalauksessa tutkin aihetta rajatummin. Keskushenkilönä on tyyppi, joka tekee niin sanottua kunnon työtä. Työ on hänelle itse tarkoitus, ei tarvitse sen enempää ajatella, mitä tekee kunhan vain on työtä. Tällainen ihminen kokee turvallisuuden tunnetta kun hänellä on työ, että on joku millä tienaa paikkansa yhteiskunnassa. Tällainen työ syö aikaa noin kahdeksan tuntia päivässä, jonka jälkeinen aika on ihmisen "omaa aikaa" eli saa tehdä mitä haluaa, kunhan tekee sen kahdeksan tunnin satsin, joka työpäivä. Tällainen ihminen on tärkeä. Hän pitää rattaat pyörimässä. Hänen on mentävä töihin, sillä hänellä on lainaa ja laina jos jokin, pitää maksaa ajallaan.

Ihmisellä pitää olla asunto muutenhan sitä on perheineen kadulla. Onneksi avuliaat pankin sedät antavat mielellään lainaa jos on työtä. Ihmisen pitää tehdä työtä. Ei ole väliä onko se moraalisesti oikein vai väärin. Työ on jumalauta tehtävä, vaikka se olisi mitä. Vaikka jäisi se lapsikin vähän huonolle hoidolle kunhan vaan hoidat työsi. Saat työllistämisen varjolla tehdä vaikka mitä tekoja kunhan se on työtä ja siitä maksetaan. Sen enempää ei ole väliä, vaikka tuhoaisit ja tuottaisit muille elollisille mittaamatonta kärsimystä. Työt on tehtävä. Kunnon työläinen on koko ikänsä työn vanki. Ilman sitä ei kuulu mihinkään, ei ole mitään virkaa, on vaan. Kunnon työläinen ei voi vaan olla. Työntekijä ei voi kehittää itseään millään muutoin kuin ajattelemalla, että se jotenkin liittyy työhön. Kaiken maailman työhullut tuhoaa tältä planeetalta toiminnoillaan tätä menoa ihmisen elinmahdollisuudet.

Onko elämä elämää työhullujen keskellä? Ainakin se on raskasta ja raakaa vertailua siitä mitä kukakin tekee ja onko se työtä? Tänä aikana vain kunnon työ elättää. Kaikenmaailman käsityöläiset ja taiteilijat ovat yhteiskunnan paarialuokkaa. Tehotonta sakkia, työtä vieroksuvia, ei kovinkaan tärkeitä. Tähän asiaan törmään miltei joka päivä, jos teet tosissasi taidetta ja jos et nauti menestyksestä. Taiteen tekijän on menestyttävä, muuten se vaan tekee ja ei ole mitään. Tekeminen ei ole työtä. Onhan se hyvä harrastus. Työhullujen kanssa ei voi tehdä mitään, aina kun jotain oikein pitäisi tehdä, ne on töissä tai joutuu menemään töihin. Mikään todella oikea asia ei täten koskaan pääse tapahtumaan.

Onko tällainen ihmisen käsitys itsestään mahdollista aina vaan?
Jääkö ojennettu kätemme aina työn betonihaarniskan sisällä tyhjäksi?
Vajoaako helmisimpukkamme, joka on tarkoitettu jokaiselle syntymälahjaksi elämää varten, jalkojemme juureen hiekkaan?
Mihin suuntaamme elinvoimamme?
Itsellemme vai jollekkin näkymättömille markkinoille?

Timo Albert Heinonen