Maa tanssijassa

Tuomo Railo

Tuomo Railo: well nourished caucasian male

Olen tanssija. Tanssijan maalauspohja on pinta, jolla hän liikkuu, maa. Maan vetovoima on se, jonka kanssa tanssija leikkii - tai paremminkin: jota tanssija palvelee, sillä maan herruutta tanssija ei voi uhmata kuin sekunnin murto-osan kerrallaan kohotessaan hypynsä lakipisteeseen, tai kiertyessään tasapainonsa akselilla keskipakoisuusvoiman viettelemänä. Liikeittensä näennäisen keveyden ja vaivattomuuden kautta tanssija saattaa humaltua ja humaluttaa yleisönsä, mutta maan vetovoima väsyttää tanssijan aina lopulta.

Kuvissani olen tavoitellut tanssijan todellista suhdetta maahan. Tanssijani eivät ole painottomia paperillakaan. Maa on herra myös liiketutkielmissani, siksi myös kuvieni väritys kertoo enemmän maasta kuin tanssijan kuulakkaasta ihosta. Tanssijani ovat okraa ja umbraa, ruostetta ja moreenia. Ilma figuurieni ympärillä on usein harmaan sakeaa, raskasta sekin. Painovoiman pystysuoran suunnan rikkoo tanssijan liike ja ekspressiivinen asento. Liike kuvissani on elämänhalun ilmaus. Viettelevä haaste - leiki kanssani, luota minuun, kohottaudu ja kurota, ponnista ja lennä!

Toiveeni on, että katsoja havaitsee molemmat: aiheen ja aiheen inspiroiman maalaustapahtuman hetkellisyyden. Siksi annan veden ja pigmentin sekoittua ja vaeltaa pitkin paperia. Vertikaalit valumat ilmaisevat maan vetovoimaa nekin. Koska vesi on öljyä kurittomampaa, se paljastaa kaikenlaisen epäröinnin ja suvaitsemattomuuden; akvarelli vaatii esteettömyyden ja vapauden kunnioitusta. Maan vetovoiman ja veteen sekoittuneen pigmentin välinen leikki edellyttää taiteilijalta herpaantumatonta läsnäoloa. Yllättäen juuri spontaanin näköinen ilmaisu on useinmiten kurinalaisen työskentelyn tulos. Kurinalaisuus on myös tanssijan doktriini.

Maan ja liikkeen dialogiin kuuluu olennaisena myös periksi antamisen tematiikka. Maalle täytyy antaa myöten. Halaa maata alaston!

Ja edelleen voi kuviani, ja erityisesti omakuviani, tarkastella narsistisen paon ilmauksina. Narsistinen pako on mielestäni paralleeli ilmiö periksi antamiselle. Omakuvani ovat mielestäni armeliaita introspektioita narsismistani.

Taidehistorian kuuluisista omakuvista minua on aina kiehtoneet Albrecht Dürerin omakuvat. Ne tuovat mielestäni esille taiteilijan narsismin kiehtovan paljaasti ja moralisoimatta. Mutta jopa omakuviaan armeliaammin Dürer maalaa orjantappurakruunupäisen Jeesuksen, Dürer lähestyy mielestäni tässä maanläheisessä taulussa itämaisen taiteen tulkintoja Buddhasta. Dürerin Jeesus on antanut anteeksi ja periksi, ja katsoo katsojaan myötätuntoisesti poskeaan käteensä tukien. Jeesuksen kehon plastinen asento ei kerro kärsimyksestä vaan raukeudesta. Maa on voittanut.

Tuomo Railo

Tuomo Railo: Kronos	Tuomo Railo: no arms	Tuomo Railo: pausa
Tuomo Railo: foetal position II	Tuomo Railo: à terre (Jonna Aaltonen)	Tuomo Railo: sissonne (Sakari Saikkonen)